HUOMIO! KAMPPAILUKLUBIN HYGIENIA OHJEET
Kamppailulajeja kiusaa aika ajoin vartalo- ja hiussilsa ja märkärupi. Tärkeintä tautien leviämisen estämiseksi on ennaltaehkäisy. Ohessa hygieniaohjeet ja tietoa taudeista.
- Suihkussa käydään aina harjoitusten jälkeen.
- Harjoitusvarusteet pestään jokaisen harjoituksen jälkeen.
- Huolehdi kynsien leikkuusta. Lyhyet kynnet. Naarmut iholla edesauttavat tartuntoja.
- Omatoimiset tarkistukset. Silsa tai märkärupi jää usein huomaamatta, jos se on pesiytynyt hiusrajaan, päänahkaan hiusten tai parran alle.
-
Kysy rohkeasti valmentajaltasi, jos epäilet tartuntaa.
Valtaosa märkärupi-infektioista on Staphylococcus aureuksen aiheuttamia, noin 10 % tapauksista aiheuttajana on beetahemolyyttinen streptokokki. Noin 10 %:ssa kyseessä on molempien bakteereiden sekainfektio. Molemmat taudinaiheuttajat kuuluvat nenänielun normaaliflooraan ja leviävät helposti esim. nenän raapimisen, niistämisen tai nuhaeritteen mukana. Märkärupi tarttuu herkästi ihokontaktissa
Sekundaarinen märkärupi voi saada alkunsa myös muilla ihoalueilla olevista ihorikoista tai rikkiraavitusta muusta ihosairaudesta, mm. atooppisesta ihottumasta, syyhystä tai herpeksestä. Beetahemolyyttinen streptokokki voi löytyä potilaalta myös kutisevasta perianaali-ihottumasta.
DIAGNOSOINTI
Märkärupi diagnosoidaan tyypillisen ilmiasun perusteella. Kasvojen alueella märkärupea ja herpestä voi olla vaikea erottaa. Myös vetistävä ja/tai rupeutunut atooppinen ihottuma on joskus haastava erottaa märkäruvesta, ja nämä voivat toisaalta esiintyä myös samanaikaisesti. Myös silsa ja syyhy ovat erotusdiagnostisia vaihtoehtoja. Isorakkulaisen märkäruven oireet voivat muistuttaa rakkuloivia lääkeaineihottumia tai ihon rakkulatauteja.
Märkärupi voi tarttua, kunnes rakkulat ovat parantuneet, mikä on huomioitava esim. kamppailu-urheilussa
EHKÄISY
Tartuntavaaraa vähennetään hyvällä käsihygienialla, johon kuuluu saippuapesu ja käsidesinfektiohuuhteiden käyttö
Ohjeet silsan hoitoon
Tarttuva vartalo- ja hiussilsa (pdf)
– Aiheuttaja tavallisesti Trichophyton tonsurans-sieni.
– Läiskäinen, hilseilevä ihottuma, reunat voivat olla koholla ja punoittaa, ”läntti”.
– Hiuspohjassa hilseilevä, karstainen läntti, hiusten lähtöä ihottuma-alueelta.
– Tautia tulee epäillä aina jos painijalle tulee uudenlainen ihottuma.
– Taudin toteamisen ja hoidon aloituksen suorittaa lääkäri.
– Sieninäytteen ottaminen on suotavaa diagnoosin varmentamiseksi, mutta näytteen otto ei saa viivästyttää hoidon aloitusta.
HOITO JA ERISTYS
– Kaikki painijoiden T. tonsurans tapaukset hoidetaan sisäisellä lääkekuurilla.
– Painikielto, koskien myös harjoittelua painimatolla, vähintään 2 viikkoa – edellyttäen että ihottuma on parantunut. Koko kuurin kestävä tauko on suotava. Hiuspohjan infektioissa painitauko 4 viikkoa.
– Läntin paikallishoito salvalla ei ole taudin hoitoa!
– Lisäksi hoidon aikana potilaan oireettomat perheenjäsenet, oireettomat harjoituskumppanit ja sekä näiden harjoituskumppanien oireettomat perheenjäsenet käyttävät estohoitona koko keholle ketokonatsoli-lääkeshampoota (Nizoral) kerran päivässä 1 viikon ajan. Koko vartalon ja hiusten pesu, annetaan vaikuttaa 3-5min ja huuhdotaan pois.
– Nizoralin säännöllinen käyttö (1 kerta / viikko) on painijalle muutenkin suotavaa sienen leviämisen kurissa pitämiseksi. Kilpailuissa kannattaa aina pestä koko keho Nizoralilla.
– Hoitokuurin aikana painimatot ja pesutilat tulee desinfioida esim. Klorin-liuoksella. Säännöllinen desinfiointi kuuluu luonnollisesti asiaan.
– Hoida itsesi ja pidä laji sienestä puhtaana!